Tänään juhlittiin Hertan nimipäiviä. Mie olin käsittänyt, että hän toivoo Nasun ja Nalle puhin kakkua synttäreikseen, mutta olikin sitä vailla jo nyt.... Joo, no suunnitelmat menivät tämän kakun osalta uusiksi moneen kertaan ja ehkä tuskaisin kakkuprojekti ever! Taimi nukkui juurikin tänään 20 minuutin päiväunet kun yleensä ne kestävät 2-4 tuntia. Eli tein kakkua 1- ja 3-vuotiaiden ystävällisellä avustuksella :) Suklaakakun sisällä on omenahilloa ja valkosuklaakermaa jota käytin myös pikkukakun pursotuksiin. Kakun ja sokerimassakuorrutteen välissä on tuorejuustosuklaakreemi (rasia maustamatonta tuorejuustoa, 80 g sulatettua valkosuklaata ja tomusokeria maun mukaan).
Tarkoituksena oli, että pöytäliina on punavalkoruudullinen. Taimi heräsi siinä vaiheessa kun kaulitsin neliöitä yhteen. Noooo, ne ei sitten yhtyneet ihan halutulla tavalla. Tuli sitten marmoroitu pöytäliina :) Koristeet olin onneksi tehnyt jo aiempina iltoina sokerimassasta.
Tässä Taimi yritti viedä mun ruusun...
... ja tässä Taimi vähän rapsautti hihaa (sekä tiputti mun puhelimen kermavaahtoon)...
... ja tässä ruokapöytä hetkeä ennen vieraiden saapumista! No, kakku upposi hienosti juhlaväkeen ja sankari oli siitä onnellinen. (Ainakin sitten kun sai karjuvan äitinsä palautumaan taas normaaliksi :))
Hyvää oli, täytyy myöntää :) Taitaa tosin jäädä oma synttärikakku ja isänpäiväkakku tekemättä. Sen verran kova projekti takana.
8 kommenttia:
No kyllä on hiano! Pitäähän se nimpparikakku tytöllä olla... ;) Nimpparionnea siis Hertalle! Kannattaa ottaa pikkutirrit toistenkin apulaiseksi, kun näin hienoa jälkeä tulee!
-Vera-
Niin tuttua luettavaa...
Komea tuli kaikesta huolimatta;) Kohta saa tyttäret väsätä äidille sitten vastaavanlaisia synttärikakkuja! Isäthän tykkää suolaisesta? Onnea jo etukäteen huomisesta<3 T: Äiti
Ihana! Ja niin tutulta kuulostaa, monta kertaa oon jo päättänyt etten koskaan enää leivo lasten kanssa... (onneksi välillä saa leipoa muillekin, niin silloin voi vedota lapsiin sillä etteivät voi tulla kaveriksi ;D )
No niinhän se menee että kun asiat menevät pieleen niin ne TODELLA menevät pieleen...Hienon kakun sait kuitenkin aikaiseksi kaikesta huolimatta =o)
Komea kakku, vaikka vähän ylimääräisiä välivaiheita olikin! :) Tää lasten kanssa leipominen on juurikin tätä. Mä olin niin laiska, että kävin ostamassa Amurin helmestä pullapitkon ja siinä oli meidän Hertan päivän tarjoilut. :P Aa, keitin mä edellisiltana toffeeta, joten oli sitäkin. Ettei ihan valmistuotteiksi mennyt. ;) En vaan jaksanut alkaa kakkuhommiin, kun niitä on kuitenkin taas tässä lähiaikoina tiedossa joitain kappaleita ja olotila kuitenkin tämä. Suutarin lapsilla ja sitä rataa...
Todella ihana Hertanpäiväkakku! Meillä oli samaan tarkoitukseen vain pakkasesta kaavittu jämäkakku... Mutta nimpparisankari sai meilläkin osallistuttua kakun ulkonäköön - ennen kuin ehdin tajuta (ylläri, että näin aina käy...), ekaa nimppariaan viettävä päivänsankari sai kätensä kyynärpäitä myöden kakkuun... :-D
Ihanan kakut sait kuitenkin tehtyä! Jä nuo pienet sormen painaumat vain antavat kakulle lisää näköä! Tuli kyllä sellainen deja vu- ilmiö kun luin tuota juttuasi:o)
Lähetä kommentti